tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ei menny niinku.....

Eli TUROK näyttelyn kuulumisia Edin ja Maine Coon-pentujen kanssa.

Olimme siis sunnuntaina Turussa näyttelyssä. Edellisenä yönä sain nukuttua fantastiset kaksi tuntia ja olin aamulla kärttyisä ja väsynyt. Illalla vain hyvin väsynyt.

Edi oli alkanut stressata tyttöjen tappeluita (siitä lisää kirjoituksen lopussa) ja parturoi omaan mahaansa kaljun läikän noin viikkoa ennen näyttelyä. Kun nyt kuitenkin oltiin menossa sinne asti Anskun pentujen kanssa otin sen kuitenkin mukaan. Edillä on tapana siis stressatessaan nuolla mahansa kaljuksi. Sitä on jatkunut muutaman vuoden, välillä karvat pääsevät kasvamaan, välillä koko maha parturoidaan. (ja BTW kaikki mahdollinen on tutkittu, ainoa syy on stressin aiheuttama käytöshäiriö). No maha oli pitkään tosi hyvässä kunnossa ja innostuin ilmoittamaan sen sitten näyttelyihin.

Tuomarina Edillä oli Vladimir Isakov. Hän tuomaroi nopeasti ja piti kyllä Edistä. Eikä tainnut edes huomata mahan kaljua läikkää. Edille kuitenkin ilmaantui kilpailija, joka oli eilen valmistunut samaan luokkaan. No kilpailija voitti ihan oikeutetusti, komea kolli, ja turkki oli paljon paremmassa kunnossa:) Sinänsä se häviö ei haitannut, olin kuitenkin valmistautunut siihen, ettei sertiä välttämättä mahan takia tule, vaikkei luettelon mukaan kilpailua ollutkaan.

Edi käyttäytyi koko näyttelypäivän oikein ihanasti, kehräsi ja puski, istui sylissä ja oli utelias ja rohkea. jouduin nyt kuitenkin tekemään päätöksen, että Ediä ei jatkossa näyttelyissä nähdä, todennäköisesti ainakaan pitkään aikaan. Heti kotiin päästyään se alkoi oikein antaumuksella nuolla mahaansa. Eli vaikka käytös oli niin mainiota näyttelyssä, se stressasi matkasta paljon. Vähän harmittaa, kun sertejä Supremesta ei kuitenkaan hirveän montaa puutu, mutta varmasti parempi antaa ukon nauttia elämästään kotona.

Maine Coon pennut pärjäsivät vähän paremmin, molemmat olivat EX1. Ihania pieniä karvakasoja olivat ja kiltisti käyttäytyivät.

Ja vielä siitä tyttöjen riitelystä. Neffi ja Belle siis eivät tule enää toimeen mitenkään päin. Pentuaikana jouduin eristämään ne toisistaan. Kun Belle sitten pääsi samaan tilaan Neffin kanssa se meni sähisemään Neffin pennuille, mistä Neffi raivostui ja kävi kimppuun täydellä teholla. Sen jälkeen Belleä ei ole voinut pitää samassa tilassa Neffin kanssa. Edin Belle onneksi jo hyväksyy, muuten se joutuisi olemaan yksin koko ajan. Neffi suhtautuu nyt ihan ystävällisesti Belleen. Mutta jos sen päästää Bellen lähelle alkaa Belle suhista ja murista ja lopulta käy päälle. Nyt ne siis ovat eri huoneissa. Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua näin, mutta en vielä tiedä mitä tehdä. Olen miettinyt vaihtoehtoja pääni puhki. Eli täällä ei todellakaan nyt ole kovin hyvät tunnelmat kenelläkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti