Joku varmaan muistaa, että kasvatuksen
jatkoa on pohdittu ennenkin. Asia oli taas monesti mielessä Neffin
keisarinleikkauksen ja sterilisaation jälkeen. Itämaista naarasta ei sitten jäänyt jatkoon enää ollenkaan. Vaihtoehtoina oli pitää
kotona vain kolleja, tai hankkia viimein se unelmoitu balineesinaaras kasvatukseen.
Lopullinen päätös syntyi kun Tauno oli jättänyt meidät, eikä
tämä päätös ollut edes vaikea. Kasvatus jää tauolle ennalta
määräämättömäksi ajaksi. Ainoa sijoituksessa oleva kasvatusburmanaaraani Luna varmaan
saa vielä pentueensa kuten on suunniteltu, mutta sen jälkeen
minulle ei jää enää naaraita, enkä ole hankkimassa uutta
toistaiseksi. Ehkä sitten joskus...
Vaikkei omalle kasvattajanimelle
pentueita tule, siitoskolleja saattaa kotona olla, ja näyttelyissä
varmaan käydään silloin tällöin. Raxu on edelleen leikkaamaton,
eikä leikkaukseen ole kiirettä.
Olin viikonlopun mökillä ja siellä
ehti vielä miettiä asiaa. Syitä tällaiselle päätökselle on
paljon. Tämä viimeisin katastrofipentue on vain se viimeinen tippa.
En ala tekemään mitään tyhjentävää selontekoa, eikä minun
tarvitsekaan. Ystäviä ja kissapiirejä en tosiaan ole kokonaan
jättämässä, enkä lupaa, etten koskaan enää omia pentueita
kasvata. Mutta tällä hetkellä asiat on näin, ja suoraan sanottuna
tuntuu helpottavalta.
Pentujen menetykset ovat aina pysäyttäviä. Olen pahoillani. :(
VastaaPoista