Olen tätä aihetta puinut ennenkin,
mutta se on hyvä ottaa välillä uudelleen esille. Paperittomia
”rotukissoja” myydään jatkuvasti. Mutta miksi ihmeessä pitäisi
niistä rekisteripapereista maksaa, jos tahtoo ihan vaan kotikissan,
eikä esimerkiksi aio käydä näyttelyissä?
Rekisteröinti ei ole kallista, se ei
ole vaikeaa ja valittavanakin on useampia järjestöjä. (Kuten FIFen
alainen Kissaliitto, TICA ja CFA, jotka toimivat myös Suomessa).
Kasvattajanimen saadakseen on toki käytävä kasvattajakurssi, jos
haluaa Kissaliiton alaiseksi kasvattajaksi. Se on vain hyvä asia,
koska kurssilla oppii paljon kissojen hyvinvoinnista ja
kasvattamisesta. Eikä se siis ole hankalaa, kuten jotkut
paperittomien tuottajat väittävät.
Rekisterikirja ei maksa montaa kymppiä.
Itseasiassa se on kasvatuskuluista kaikkein pienin. Pitäisi siis
miettiä, miten rekisteröimättömän kissan hinta putoaa monta
sataa, kun tämä kulu poistetaan? Mitä kuluja silloin jää
maksamatta, mitä tärkeää tekemättä, että hintaa voidaan
pudottaa niin paljon? Korostan, että kissankasvatus ei ole halpaa.
Esimerkiksi terveystestit ovat tärkeitä ja kalliita. Samoin
rokotukset, mikrosirut jne eläinlääkärikulut. (Ja yllättävät
eläinlääkärikulut, kuten omalle kohdalle sattunut sektiosynnytys
pääsiäspyhinä 900 euroa, voivat viedä kasvattajan pahasti
miinuspuolelle.) Pennuille tulee syöttää laadukasta ruokaa ja
lihaa. Eikä laadukas hiekkakaan ole halpaa. Teemme tätä
harrastuksena, tästä ei tienaa, sen sijaan aikaa ja vaivaa kuluu. Kasvatuskissatkin ovat kalliita, varsinkin kun uutta verta pitää joskus tuoda ulkomailta asti. Kuitenkin rekisteröimättömän kissan tuottajat, usein siis
pentutehtailijat, saavat voittoa pienemmälläkin hinnalla, sillä
voittoahan he tietenkin tahtovat. Mitkä menoista siis voi poistaa,
että hinnasta saadaan halvempi? Valitettavasti yleensä ensimmäisenä
kissojen terveyteen liittyvät kulut.
Pimeä kasvattaja usein myös rikkoo
kasvatussääntöjä saadakseen enemmän rahaa helpommalla.
Esimerkiksi pennuttaen emoa liian tiuhaan, jolloin emo ei saa
tarvitsemaansa lepoa pentueiden välillä. Hän voi myös käyttää
sairaita, nuoria tai kasvatukseen sopimattomia kissoja. Myös
toisilleen sopimattomia kissoja voidaan käyttää, esimerkiksi
lähisukulaisia tai itämaisissa kahta PRA-kantajaa. Hänelle ei ole
väliä sokeutuuko pentu PRA:n takia myöhemmin tai onko se muuten
sairas. Vanhemmat voivat olla ihan muuta kuin sanotaan. Esimerkiksi
pitkäkarvaista kotikissaa voi väittää norjalaiseksi
metsäkissaksi, eikä asiaa tuntematon välttämättä osaa nähdä
eroa.
Mitä sinä sitten sillä
rekisterikirjalla teet? Se kertoo näistä mainitsemistani asioita,
terveydestä ja kasvattajan osaamisesta ja paneutumisesta asiaan.
(Toki myös rekisteröidyissä kasvattajissa saattaa olla joku mätä omena ja joku ei-kasvattaja
saattaa tehdä pennut täydellä sydämellä ja käyttää rahansa
terveysasioihin. Myös vahinkoja saattaa sattua rekisteröidyillekin
kasvattajille, mutta silloin he huolehtivat sekarotuisistakin
pennuista niin hyvin kuin mahdollista. Poikkeuksia siis on.)
Rekisterikirja on kuitenkin ainoa tae, että kissa on juuri se miksi
sitä väitetään. Oikeasti sen rotuinen ja niistä vanhemmista,
joista sen kerrotaan olevan. Ei siis riitä, että ”kasvattaja”
sanoo pennun olevan rotukissa, koska sen vanhemmatkin ovat. Sillon
pitäisi hälytyskellojen soida. Miksi pentuja ei saa rekisteriin,
jos kaikki kerran on tehty oikein?
Rotukissalla on aina rekisterikirja. Ja
rekisterikirja kertoo paljosta muustakin, kuin kissan olevan
rotukissa. Pentuja ei myöskään voi jälkikäteen itse
rekisteröidä, jos kasvattaja ei ole sitä tehnyt.
